Kun kävelee
toukkien kalvamien sienien keskellä
kaikkien homeiden maatuvassa tuoksussa
tuntee olevansa elävämpi kuin milloinkaan
suljetun perunakellarin pimeässä nurkassa
vapiseva epätoivo kylmänä ja kankeana
tarraa talikonvarteen kauhuissaan
ja ruoste jatkaa kulkuaan
rottien laumat osoittavat ylimielisyyttä
rappeutuneisuutta kohtaan
puhdistamalla kaikki kaduille dumpatut
yhdyskuntajätteet
kengän alle litistyneet ruskeat
lehdet, joiden suonet ovat kuihtuneet
kuin vuosia itseään piikittäneiden ihmisraunioiden
herättävät hiljaista kunnioitusta
niiden periksiantamattomuuden tähden
nostan hattuni ilmaan
mädännäisyys ympärillä on todellista
eikä sitä voi peitellä kauniilla sanoilla
rumuus kaiken pohjalla
paistaa kaljuna läpi ja riisuu turhamaisuuden
kasvoiltakin hymyn
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



