1
! ja runoilijan henki liikkui vetten päällä !
! liikkui aikansa !
! kunnes upposi kivenä pohjaan !
! lyijypainona !
! rikkimenneen verkon rikkimenneinä silminä !
Avatessaan kyntensä hitaasti, hän menetti ne.
Kirjoittaessaan virtsaputkien elämänkertaa, virtsa nousi hänen päähänsä.
Kyse oli kapillaarisesta ilmiöstä.
Itseaiheutetusta Sodomasta ja Gomorrasta.
Ja siitä, että virkkeet olivat läpeensä korruptoituneita.
2
! viimeiset sanat !
! niin kuin erämaassa, kun vettä ei enää ole !
! kielen turha, juurtumaton leikki !
! hiekan jumalat !
! ja lopulta faaraomuurahaiset !
Kuolleet eivät hengitä.
Eivät kykene.
Se on tosiasia.
3
! hopeasta hengitysten ympyrät !
! monta kuuta yhden tunnin aikana !
! ja Venuksen höyryt !
! verhoissa on kuolemattomia laskoksia !
Aamulla kahvinsavun seasta löytyi joku savuun hukkunut.
Banaanikärpäset lentelivät sen ympärillä.
Lilliputtiastronautit.
Kurkunpäähän levinneessä sinisessä kaksi lepattavaa liekkiä.
Pisteesta toiseen.
©2025
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


