Jää

Ennen meiän päällä oli sata metriä jäätä
Tuskin kukaa ois uskonu et se lähtee täältä
Kryounessa me sikeesti uinuttiin
Ikuisuutta henkäykseksi luultiin
Mut se poistui tosiaan, jätti jäljet
Nyt niissä virtaa joet, kimaltavat järvet

Sit me mentii kattoo jäätynyttä vesiputousta
En tiiä muistuttaaks se enemmän muistoo vai unohdusta
Vaan ruutu pitkästä filmistä
Heijastus Medusan silmistä
Piirongilta putoova taidelasi, joka ei koskaan mee pirstaksi
Nyt kevätauringon liekeissä sulaa, niiku me kaksi
Kiehuu mun edessä
Patsas, virtaavasta vedestä
Vääjäämättä, masentuu tai viihtyy
Nopeutuu joessa irtojään kulku, armotta kiihtyy

Maa allamme on laavaa vellovaa
Jonka pyörteissä me kellutaan
Me ilotulitteina räjähtävistä koivuista varisevat lehdet
Värisevät lohkareet, levottomat kastehelmet
Äänen nopeudella kiitävät pääskyt vailla suuntaa
Vasten vinhasti pyörivää aurinkoa ja kuuta
Taivas ku keittiön vilkkuva lamppu
Jonka oon vaihtanu tuhat kertaa, mut aina se sammu
Heti ku päästin irti
Aina uudestaan yritin silti

Kaikki tapahtuu koko ajan enkä ehi rekisteröidä
Haukotuksen kestävii päivii
Silmänräpäyksen öitä
Railot kaverien kasvoilla kasvaa ku seisos heikolla jäällä
Kaikki sikiöitä, kuolinmaski päällä
Ihan just putoomassa maankuoren läpi
Halaa mua, tai putoot säki
Ikiuneen, jossa ikuisuus on jo ohi
Me ollaan hereillä vaa tää pikkuriikkinen tovi
Tuli vaa mieleeni
Et sen ajaks viereeni
Jää