Tien päässä
on pienen pieni
männyntaimi
hädintuskin
hengissä säilynyt
muiden jaloissa
pieneksi jäänyt.
Haarautunut
latvastaan
kieroutunut
rungostaan
mutta vielä
sinnittelee.
Valonsäteitä
kurkottelee
suurempien
puiden lomasta
hissukseen
neulasiaan kasvattaa.
Sitkeän
sisukas
Suomalainen
selviytyjä.
Joten tien päästä
uuden
polun
taas itsekin
löydän.
Sisukkaasti
sinnittelen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sisukkaasti, rohkeasti uutta kohti :)
Joskus alkaa, joskus loppuu. Ja taas alkaa! Hienoa kerrontaa!
taisteleva ja vaivalloisesti hengittävä, mutta erittäin päättäväinen runo.
Upea ja voimakas
Niin se vain on...aina löytyy uutta vanhan tilalle.
Koitahan jaksaa...
Hieno Runo. Sopii hyvin omiinkin fiiliksiin tällä hetkellä.
Niin se on kuin runosta voi lukea, ihmisen elämä samanlaista sinnittelyä, kuin Bonsai puun, molemmat tarvitsevat omanlaisensa ympäristön ja rakkautta.
Kyllä teitä ihmiselle riittää kuljettavaksi, toisinaan aivan liikaakin on polkuja.
Hyvä runo tämä.
Kuin Suomalaista sisua " ettei periksi anneta ja läpi vaikka harmaan kiven ".Ihmis kuin Luontokaariin mahtuu niin monenlaista kasvua - niinhän sen pitääkin olla.
Uusi polku
Uusi maailma
Uudet suudelmat
Hyvää matkaa runoilijalle sanoja reppuun :-7
osoittaa runonsanoilla suurta sitkeyttä
Tästä sanomasta kyllä pidän.
Sivut