Taas pyyhkii
kuin varjoa
eilinen itseään
eteisen mattoon.
Tyhjyys
joka puhaltaa
tunnemyrskyn
tuolla puolen
Paiskaa surutta
päin tiiliseinää
ruosteenpunaista.
Pitkiä
tunnit
vaikkei sumussa
enää edes
määreitä iättömyydelle.
Kylmyyttään kolisevat
ne sanat
joita kukaan
ei sano
tänäänkään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Sivut