En usko ihmeisiin
vaikka auringon noustessa
kimpullinen sen säteitä
puhkeaa terälehdiksi iholle
johon kietoutuneena
pidät päälläsi koko maailmaa
kun katselen alastonta lantiotasi
jos kuitenkin on ihme
niin ehkä totta olet sinäkin
jonka silmien ympärillä
aamukasteen perhosena
tämä todellisuus kiertää
ympäri nuppua puhkeavaa
sanat eivät riko nyt mieleni herkkyyttä
imaiset rintasi täyteen
ja puhallat kevättuulen kasvoilleni
jolla lehdet, linnut ja sinitaivas
pulppuavat hymystäni mereksi
me
kosketamme
rajamme yhdeksi
sinä laskeudut käsilleni
maailmankaikkeudessa
emme ole kuin me.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
