Rappukäytävässä kaksi kaistaa, vastaan puskee kolme asiaa, rapuja sanon, vaviskaa!
Vihreät purjeet ottavat tuulen syleilyynsä, rappukäytävän laineet laajentuvat.
Laine kerrallaan vastaan tuulimyllyjä, satumaisia kirjahyllyjä. Missä matkaan, ohi hissin
ruorin käännän vasemman oljenkorren varaan.
Voiko sattumankaupalla ostaa valuttaa, nostaa haluttua satua uusiin ulottuvuuksiin.
Ehkä vasta viimeisellä puomilla on varaa kurkkia kerrosnumeroita.
Siinäpä onkin sanomalla viitattu suoraan pois ikkunan ohi, vesi pirstoutuu vasten kasvoja, viereisiä ovikelloja. . . Mitä sanoit? Ei vettä, viemärin valuvaa pihkaa vaiko mettä?
Portaita alas, vesivirtoja ylös. Kaupunki riittää, ei, riittää, ei koskaan. Kohti korkeuksia, siivet, moottorit, vesipotkurit. Kohti kattoa ystävät! Kohti taivaanrannassa siintävää vapautta! Ohoi sanoin kerran! Ohoi jälleen kerran! Nyt lennetään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
