Vieras kysyy tietä risteyksessä
pysähdymme
hetken olen hänen tienviittansa
ojennan kosteat kämmeneni
aina paleltuvin sormin
avaan lukkiutuneen kieleni puhumaan
katson silmästä silmään ihmistä
myönnän
en minä tiedä oikeaa suuntaa
vieras hymyilee tuttavallisesti
ja meidän välillämme on kokonainen maailma
ja tuuli
ja valo
virtaava vesi
aika
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ventovieraan ihmisen tapaaminen on aina hyvin kiehtovaa :)
Tässä runossa on kokonainen maailma.
Taiteellinen kaunis kohtaaminen
Sanataidetta parhaimmillaan.
Kaunis runo.
Ventovieraan ihmisen tapaaminen on aina hyvin kiehtovaa :)
ja kohtaa monenlaista kulkijaa