Kaikki ennallaan
tänäkin keväänä
sinivuokot pihasaunan takana
hämmentävä sininen herkkyys
risujen harmauden keskellä
näsiän viettelevä kukinta
alastomilla oksilla
ja pienet sormenjäljet ikkunalaseissa
muistaa kosketuksen lämmön
pölyhiukkasten hillitön tanssi auringon valojuovassa
kevättuulessa kuivuneen puhtaan pyykin huuma
Ennallansa olemme sinä ja minäkin
valoa, lämpöä kaipaavina ihmisinä
läheisyydestä, hellyydestä voimaantuvia
rakkaudesta aina uudelleen täyttyviä
Eikä ilma olekaan meidän
vaan Luojan lahja
täynnä ihmeitä
on aikakin ennallaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä runossa minua viehättää erityisesti asioiden toistumisen ja ennallaan pysymisen lämmin kontrasti elämän uudistuvaan ihmeellisyyteen; se, että nämä eivät ole ristiriidassa vaan sopusoinnussa. Niin se on kun sisin avautuu ottamaan elämää vastaan lahjana, silloin eivät asiat ole yksitoikkoisia vaan arkisessakin toistuvuudessa on ihmettä. Kaunis kuvaus.