Nöyrryn ikäväni edessä
se on kuitenkin suurempi mitä aika antaa ymmärtää
se on kuohuvan syvä valtameri
milloin sininen milloin vihreä
aika vain taistelee sen vallassa
Myönnyn kaipuuni tahtoon
se on voimakkaampi kuin järjen päätös
se on vaeltava tuuli
milloin etelästä milloin pohjoisesta
järki kuin pilvenrintama
jota tuuli armotta hajottaa
Ihmettelen ihmisenkokoista yhteyttä
se ei välitä hyvästä pahasta
valheesta totuudesta
omistamisesta sitoutumisesta
se avaa sydämensä sydämelle
ja laulaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
