Hämmentävän hiljainen marraskuun metsä
tunnistanko itseni askeleistani
tutuilla poluilla
jalkani etsivät neitsytpolkuja
äänetöntä keinuntaa kuusikon kehdossa
maa tuoksuu mehevänä maatumaa kuolemaa
mennyttä ja tulevaa syntymää
sammaleen sykähdyttävää kosteaa vihreyttä
männyn tyven lämmintä karheutta
Syksy elää sisälläni uutta armoa
rakkaudentunnustusta kaatuneelle kelolle
juuret kiskaistuna emosta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi