Minun
elämäni suupielet
alkavat pikkuhiljaa
hitaasti ja varoen
tosin,
kääntyä ylöspäin.
Niin miksi,
ihmettelen,
näen sinun
katseessasi, eleissäsi,
epäröintiä?
Jopa silmissäsi
kyyneleitä?
Ymmärräthän,
uskothan,
tässä olen,
tähän jään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
kaunista herkkää runoilusi
Hyvä runo, totuudenmukainen ja -tuntuinen.
Elämässä juuri se onkin haastavaa, kun on epävarmuutta, koska se pistää ihmisen tekemään töitä suhteen eteen. Liika varmuus tappaa tunteet.
Kerrassaan mainio! Hienosti viipyen ilmaistu herkkä tunne!
oi.. kaunista.. Mikä voisikaan paremmin tällä hetkellä koskettaa kuin tämä..
Kaunista päättäväisyyttä.
Voimakasta luottamusta toiselle, näin itse tämän luen.
:)
Taito kertoa ajatuksensa, mikä loistava luojan lahja.
Voi kun kaunis, tästä tykkäsin tosi paljon!:)
Sivut