Tiedätkö,
taas heräsin
kesken unieni
tuntien kosketuksesi
piirtyvän iholleni.
Olisin voinut vannoa
sinun yltävän sieltä,
luokseni.
Luomien välistä
katselin,
kuinka aurinko
piirsi ensimmäisiä
säteitään horisonttiin.
Tiedätkö,
minä kaipaan sinua.
Minä kaipaan sinua niin,
ettei sitä voi kertoa sanoin.
Siihen tarvitaan katse
ja kosketus.
Hiipien, varoittamatta,
herätit uinuvat unelmat
uuteen kasvuun.
Ja tiedätkö,
minä näin ensimmäiset
valkovuokot jo eilen.
Selite:
hieman muokattuna.. ;)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Herkkää ja kaunista kaipuuta tässä runossasi
Aivan ihana runo kaipuusta.
Loistava kerrassaan.
Ikävää ja kaipuuta, rehellisen koskettavaa kerrontaa. Elämällä on tapana kouria joskus kovempaa kuin luulisi kestävän - mutta sitä kestää kuitenkin. Viimeinen säkeistö muuttaa runon suunnan kohti toivoa - upea!
Pidän viimeisestä säkeistöstä kovasti. Olisin itse ehkä tauottanut tuon tiedätkö sanan ylhäiseen yksinäisyyteensä, jotenkin päässäni kuulostaa paremmalle.
Sivut