Olen kadoksissa, eksynyt itsestäni.
En tunnu löytävän pois tästä mieleni muodostamasta sokkelosta.
Olo on niin tyhjä, en löydä tietä taikka vastauksia
päästäkseni takaisin sinne missä olin.
En vain pysty sopeutumaan tähän olotilaan,
tuntuu kuin minua tukahdutettaisi.
Ei ole olemassa huomista, ainoastaan tässä ja nyt.
En osaa tehdä muuta kuin kulkea eteenpäin,
ilman minkäänlaista päämäärää.
On vain minä ja paras kaverini Gin.
Elämässä ei ole mitään muuta niin tavoiteltavaa
kuin toisen ehdoton rakkaus.
Se on asia joka on ansaittava.
En vain pysty ymmärtämään miten saatoin
kyseenalaistaa jotain, joka oli niin puhdasta.
Tein väärin, nyt sovitan syntiäni siitä.
Jää ainoastaan nähtäväksi milloin saan
anteeksiantoni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ei millään pahalla tai mitään, mutta toistat itseäsi aika paljon runoissasi.. sori mun mielipide vaan, mutta tää runo on hieno vaikeasta asiasta, usko pois! ja sen takia tää pääsee ehdottomasti mun suosikkeihini x)