miten sanasi
kuulostivat runoilta
sielussani.
Miten unelmani
lensivät korkeammalla
kuin pilvenpiirtäjätkään
yltävät.
Muistatko miltä tuntui
puhua samaa kieltä
sormillamme, iholle.
Miltä tuntuikaan
nousta huimimpaan
vuoristorataan
tietämättä määränpäästä.
Minä jumalauta
rakastuin sinuun sittenkin.
Mutten rakastanut
itseäni riittävästi..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Enkä minä voi todeta kuin että upea! Tätä on runous, pohtivaa, ajatuksia herättävää ja yksinkertaisen kaunista!
niin kuinka helposti me antaudumme rakkaudelle, kuinka helposti, mutta uskaltamatta koskaan tehdä niin jäisi paljon ja monta ihanaa hetkeä kokematta, runosi on ihana
Uih.. upeaa tutkiskelua. Valtavasti olet tunnetta runoosi saanut. Hienosti kirjoitettu! Vavisuttaa.. *halaa*
Hui, miten rohkeilla sanoilla sitä ennen uskallettiin sanoa... kaikki tunteet tuli niin voimallisesti esiin ja melkein riivattuna revittiin toisia puoleensa. Se itsensä löytäminen vain usein jäi uupumaan... Sanomatta selvää, että tämä runo koskettaa.
Sivut