Nimetön
Ikävä ikkunasta kurkistaa,
oven takaa pilkistää.
Saisiko jo tulla
aamulla anivarhaisella?
Sydämeen se haluaisi muuttaa,
vaikka asumaan.
Onneksi on yksi,
joka tulee ikävän kumppaniksi.
Sydämeen pieneen,
uppoaa se kuin sieneen.
Rakkaus, veli ikävän,
sai taas uuden ystävän.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
