Nimetön
Aamut hiljaisia,
päivät tyhjiä.
Iltaisin viimeinen ajatus,
sinä.
Harhailen haaveiden
ja todellisuuden
haurasta siltaa.
Tyhjyys sisälläni huutaa täyttymystä.
Tähänkö se kaikki
sitten johti?
Oliko tarkoitus löytää
vain hetki onnea,
ja elää sen jälkeen
kuin haamu
leijuen tarkoituksettomien päivien yli.
Muistot tekevät kipeää
ja saavat kyyneleet valumaan
pitkin poskiani.
En halua ajatella
mutta ajattelen silti.
En halua kaivata,
en rakastaa enää.
Kuitenkin teen niin.
Tällainenko mun tulevaisuus
sitten on?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niinpä.Tunteitaan ei voi muuttaa,vaikka toisinaan haluaisikin.