Nimetön
On kylmä, istun yksin järven rannalla.
Laskeva aurinko, on kuin lupaus, että vielä on jotain edessäpäin.
Toivon, että vierelläni olisi joku joka ottaisi minut lähemmäksi ja lämmittäisi käsiäni.
Painaisi pääni rintaansa vasten, ja saisin hetkeksi unohtaa kaiken ja elää siinä hetkessä.
Yhdessä tätä elämää on helpompi kulkea, kun on joku, jolle voi kertoa mitä tahtoisi unohtaa.
Kaikki ei aina ole täällä hyvin, mutta katsottava on eteenpäin ja yrittää pitää kiinni ihmisistä joita jälellä on.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
