Nimetön
Sanojen polttava paino kurkussani
Ajatusteni korventavat lieskat
Tunteideni tuliset lohikäärmeet vatsassani
Kuinka voisin päästää ne vapaiksi
Kun tiedän niiden satuttavan ihmistä
Josta olen välittänyt niin kauan?
Kuinka voisin pitää ne itselläni
Kun tunnen niiden polttavan minua sisältä
Eikä meistä lopultakaan jäisi mitään jäljelle?
Ne kaartelevat ympärillämme odottaen
Haluten iskeä terävät kyntensä meihin
Repiäkseen rikki kaiken mitä meillä oli milloinkaan
Synkät ajatukset antoivat niille elämän
Jota ne eivät koskaan ansainneet
Nyt on jo myöhäistä perääntyä
Lopulta, kun kaikki on sanottu
Huomaan sen, minkä aina tiesinkin
On taas helpompi hengittää
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
