Iltaruno
avaan oven parvekkeelle
sinne istun iltateelle
rakkaan kaupunkini unta katselen
pian varjoilla on valta
niitä tulvii kaikkialta
kunnes katulamput särkee pimeyden
tämä runo miehen ryöstää
selvinpäin se sitä työstää
muuten teksti kääntyy ylös taivaisiin
palaa sisään aamuyöstä
sanaakaan ei tähtivyöstä
kliseet johtavat vain uusiin kliseisiin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.