Yö

valot loistaa ylöspäin
kiiltävästä tiestä
valaisevat hetkittäin
yksinäistä miestä

sumu kätkee kyyneleet
veren kämmenistä
kaiku toistaa askeleet
kiviseinämistä

muistot vievät eiliseen
eksynyt on sielu
vastauksensa löytäneen
haukkaa öinen nielu

...

hahmo puron patoaa
puisto hiljaa herää
usva aamuun katoaa
omansa pois kerää