Nimetön
Miltä tuntuisi vajota pimeään kylmyyteen.
Olla yksi unohdetuista sieluista,
tippua pohjalle ja pysyä siellä?
Sitä ei enää kannata kysyä.
Tiedän sen nyt kun olin sen kysynyt.
Miksen vain siinä hiljaa pysynyt.
En siihen pystynyt.
Täällä pakolla pysyn nyt.
Mitään enää tunne en,
kun katson sinua halvaantuen.
Ja olekkaan kuolleena en.
Selite:
Tämä kertoo itsemurhasta ja sen turhuudesta. Entä jos kaikki ei mene niinkuin pitää...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Loppu toimisi ehkä paremmin "ja kuollut olekkaan en" tai jotain sillä nyt se vähän tökkkii. Mutta jos haluat sen näin, tai menettää muutettuna ideansa niin silloin se on hyvä näin. Vähän häiritsee se että alku on riimitöntä ja loppu riimitetty. Siitä jää sellainen keskeneräinen maku. Sitäkään en ihan ymmärrä, että aluksi puhut yleisesti ja itsestäsi ja sitten yhdessä kohtaa onkin yhtäkkiä että "kun katson _sinua_ halvaantuen"
Mutta hieno idea tässä, pidän siitä, toteutukseen vain vielä vähän hiontaa ;-)
Synkkä, mutta silti hyvin kaunis. Pidän.
tää on hyvä :) mutta surullinen tykkään.