esor kcalb

muistan kuinka elämääni
elämäsi tuli.
muistan kuinka polkuni
sun polkuusi kii suli.
muistan kuinka pieni olit
vaikka sydän suuri.
sut saadakseni elämääni
oli pakol hyvä tuuri.
vähitellen kasvoit
muutuit tosiaan.
mut edelleen sydämmestä
olit samaa vaan.
kummatki täs ajan myötä
muututtii ja näi.
kun kanssas olin
kaikki muuttui parempaa päi.
sä ystävistä lojaalein
ain loppuun asti.
kanssas selvis kaikesta
oli sit kuinka raskas lasti.

sit erään iltan sut
kiidätettiin sairaalaan.
kun kukaan muu
edes mä en kyenny sua parantaan.
en pystyny estää sitä
mitä silloin kävi siin.
vaan mun mieleni maassa
putosin syvimpään helvettiin.
sit havahduin
kun koskit mua ja katsoit silmiin vaan.
kasvoillas ilme:
"tiedän ettet voi mua pelastaan."

sun hautas on mua lähellä
niinku ollu oot ain.
ja kiitoksen ääneen lausun
sun elämääni kun edes hetkeks...

sain....