Lopussa?
Kylmyys pimeys tyhjyys
Pupillin kautta tyhjyydestä
näkee pääkallon silmäkuoppaan
Kun on kaikki riisuttu, iho ja vaatteet, jäljellä vain luut.
Kuka väittää, että
luurangot eivät elä enää tässä maailmassa,
kun niiden sielu on jossain tuonpuoleisessa, ruumis levossa
Kuka väittää, ettei
kun niitähän näkee täällä
joka päivä kävelemässä kaduilla?
Multaa maan povesta,
sitähän me kaikki maistamme,
toiset ennen toisia
Ja lopulta makaamme kaikki
saman maan sylissä
maan, jota vihasimme tai
rakastimme tai vihasimme
vihasimme rakastimme vihasimme
Silmät täynnä multaa,
maan sisällä näkee vain
ikuista pimeyttä,
vaikka aina puhuttiin valosta.
Selite:
Nimi on tyhmä, mutten keksinyt parempaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Outo. En tiedä. Siinä on ajatusta, mutta jotenkin se vain katosi sanojen joukkoon.