henni

Yks pieni tyttö kirjottaa päiväkirjaansa
ei kukaan oo kertonu sille kauniista tunteista
Semmosista jotka sydämen onnesta täyttää
semmosista mitkä tytön sais onnelliselt näyttää
Ei kukaan taida ymmärtää sen tuskaa kasvavaa
ja elämäntilannetta hankalaa
Kuinka se joka päivä yksin huonees istuu
tuntee ku kyyneleet jo sydämestki tippuu
Ei osaa enää muuta ku yrittää
jälkeensä jättää
arpii syvii
ja pysyvii
Pahimmat ne kuitenkin tuolla jossain sisällä säilyy
veitsen veistämät vaan hetken käsissä häilyy
Se vihaa sitä ettei edes itteään saa kunnolla satutettuu,
ei se tajuu et pahat ajatukset ikuisiks ajoiks sen mieleen juuttuu

"On elämä vaan välil täynnä paskaa,
mietin täs et miten viel jaksaa
Ja maailmakin niin julma ja mua väsyttää
mut ei taida olla yhtään sellasta ystävää
joka jaksais jakaa
mun kaa
tätä taakkaa
painavaa"

Sit yks päivä aurinko paisto verhojen välist
ei se ollu arvannu et näinkin viel kävis
Se tapas pojan ihanan ja vanno rakastuvansa
kestävän kaiken mitä sen kans tapahtuskaan
Se ei ollu ollu niin onnellinen aikoihin
eikä ennen ollu uskonu yhtäkkisiin taikoihin
Tosta noin kaikki vaan yhessä yössä sen elämässä parempaan suuntaan pysty muuttuu
ennenku poika kerto kuinka se oli vahingossa päässy entiseen suhteeseen juuttuu
Ei aatellu tyttö enää voivansa selvitä
mut hoki vaan joka päivä ittelleen että hengitä hengitä
jotta pääsis päivästä seuraavaan kiltisti
ja kaikki tunnit vaan silmissä vilisti
Se ootti kokoajan parempaa huomista
jospa tulevaisuudella olis taas onnellista tuomista
Hiljaa se yritti pysyy ettei kenenkään läheisistä tarviis nähä
kuinka paljon kamppailuu se sisällään kävi että lähteekkö vai jäädä

"Vitut mä enää kestä tätä elämää
miksei se voi tuoda mulle mitään pysyvää
Mä vaan kaipaan sua rakas niin paljon
enkä tienny et kaikki hetkes ohi on
En tiiä miten kestän enää mitään tän pahempaa
voiko tulla viel joskus jotain parempaa?
Enkä oo varma jaksanko sitä oottaa,
en osaa elämäni ohjaksii omiin käsiin ottaa"

Tyttö huomas hetkes et päivii tulee kauniimpiiki
et aurinko paistaa viel majaan matalimpaanki
Mut välil kauheet angstit mukana
oli se hymystä huolimattaan aivan hukassa
Se näki kuitenki monen ympärillään välittävän
ja päätti että mähän tästä vielä selviän
Jotenkin se vaan taas sai hymyn kasvoilleen
vaik huonomman hetken kohdates mietti et onko se aito ees
Ystävät kerto joka hetki rakastavansa ja tukevansa
tytön mukana kulkevansa
Kai se joskus viel löytäis elämäänsä jotain suurta
mut ei sitä jaksa aina oottaa jotain uutta

"Mä rakastan tätä kaikkee välillä yhtä paljon ku ystävii parhaimpii
mun vieres aina seisovii
Toisinaan tää kaikki niin koval voimal mua suoraan selkään lyö
et voimii se sisältki päin jo syö
Joskus mä viel nousen täältä kuopasta missä ainaki puoliks makaan
en taho elää koko elämääni tähän tapaan
Mua ette saa kaatuu
en näytä teille että sattuu
Yrittäkää vapaasti ottaa mun tunteista selvää
kai ne syvimmätki salaisuudet viel jolleki pakostikkin selviää"