Nimetön

Tunnen lakan tuoksun,
et voi edes hymyillä
meikkisi takaa.

Puuterisi lohkeilisi,
kulissisi murenisi.

Sinulle kaikki on valhetta,
totuutta et tunne.

Ympärillä ihmiset ihannoivat,
tuntevat suurta kateutta.

Kuinka täydellinen
voikaan ihminen olla,
miksi itse olen näin riittämätön?

Toivon että edes sinä itse näet totuuden;
pienet hymyt ja ihannoiva nauru
eivät korvaa aitoa rakkautta.