Artaud

Eräänä viileänä loppukesän yönä päätin saunan lämmittää. Sade ruoski niskaani taivaltaessani rantaan.
Saunaa lähestyessäni haistoin savua. Joku lämmitti saunaa!
Sieppasin kirveen pölkystä ja ryntäsin pukuhuoneen läpi sisään.
"Kuka on tunkeutunut saunaani?" sanoin karvaiselle takapuolelle joka kyykki kiukaan luona. Ahterin omistaja, parrakas pieni mies, nousi seisomaan.
"Noinko on sinun saunasi", mies virkkoi, "niinkuin on sinun maa jolla kävelet ja ilma jota hengität? Joitakin asioita ei omisteta." Puhuessaan hän nojasi tyynesti tulikuumaan kiukaaseen, ja tunnistin ukkelin saunatontuksi.
Laskin kirveen käsistäni ja painoin pääni kumaraan. "En teitä tunnistanut, arvon herra."
"Phyi" sylkäisi tonttu. "Saunassa ei ole herroja, ei kuninkaita liioin tai alamaisia. Paljon opittavaa on sinulla, poika." Tämän sanottuaan tonttu poimi lattialta koivuvastan ja kiipesi lauteelle.
"Riisu ja sauno, miehisyytesi osoita!" hän huuteli, "tai poistu jos arkajalka olet."
Ylpeyteni kolahti, joten riisuuduin yksin tein ja kiipesin tontun seuraksi lauteelle.
Tuskin ehdin istahtaa kun tonttu antoi kiukaalle sellaista kyytiä että huone muuttui pätsiksi.
"Kuuma onko liiaksi?" kysyi tonttu. "Kenties poistua haluaisit?"
Irvistellen ja muristen tartuin löylykauhaan, ja viskasin kiukaalle reilusti vettä.
"Alat oppia poika", tonttu sanoi puolestaan itse irvistellen.

Toinen toistaan kovempia löylyjä heitimme, ja näin jatkui saunomisemme läpi yön. Välillä huone oli niin sakeana höyrystä etten nähnyt vierustoveriani. Tajusin hämärästi että lämpötilan täytyi olla hirmuinen, mutta oloni oli mahtava ja tunsin voivani jatkaa vaikka ikuisesti.
Yhden höyryisen vaiheen aikana olin kuulevinani vieraan äänen, tontun hörötystä heleämmän. Höyryn laantui ja hämmästyin: Outo hahmo istui tontun vasemmalla, vieras vaan silti tutunomainen. Hoikka ja suippokorvainen mies, raajansa olivat sirot ja silmänsä suuret. Hänenlaisistaan olin kuullut tarinoita kerrottavan.
Hoikka mies ojensi hoikan kätensä ja heitti löylyn. Höyry kävi läpi huoneen kuin kesätuuli, ja se tuoksui koivunlehdiltä. Taas kaikki katosivat näkyvistä.
Höyryn keskeltä kuulin taas uuden äänen, naisen heleän naurun, ja punastuin vaikka vielä näkymättömissä olinkin.
Hälvetessään höyry paljasti vieraamme, suuren sammalenvihreän naisen. Niin pitkä hän oli, että kumarassakin lähes kattoa hipoi, ja tummanvihreät hiuksensa ulottuivat aina lauteille asti.
Alasti kaikessa vihreydessään nainen tarttui vastaan ja alkoi huiskia itseään rinnat heilahdellen. Katselin häntä, mutta en himo mielessäni, niin kaunis ja lumoava kuin hän olikin, sillä ymmärsin mitä tonttu oli tarkoittanut. Tittelin lisäksi myös sukupuoleen liittyvät asenteet jäivät saunan ulkopuolelle, täällä olimme kaikki samanlaisia. Nainen huomasi katseeni, ja hymyilin hermostuneesti. Hän vastasi hymyyni, ja heitti tuoksuvan vastan minulle kiukaan yli.
Oli hänen vuoronsa heittää löylyä, ja tällä kertaa huoneen peittävä höyry tuoksui katajanmarjoilta.
Höyry oli sakeampaa kuin kertaakaan aikaisemmin, ja taas huomasin ihmetteleväni kuinka kuuma täällä oikeasti olikaan. Ihoni oli kuin tulessa ja hengitys poltti keuhkojani, mutta se tuntui vain hyvältä.
Höyryn seasta kantautui syvältä kumpuavaa murinaa, ja höyryn taas laannuttua huomasin että oikealla puolellani istui karhu, kumarassa ja reisiinsä nojaten kuten ihmiset. Paksu turkki hänen yllään riippui raskaana ja märkänä, kuin hän olisi ollut täällä jo pitkään.
Tuli karhun vuoro heittää löylyä. Hieman haparoiden hän sai lopulta otteen kauhasta, ja löi riuskat löylyt. Outoa kyllä, höyry tuoksui nyt lumelta ja pakkaselta.

Pohdin, millainen salaperäinen vieras seuraavaksi saapuisi. Vaan höyryn laannuttua näin vain samat kasvot kuin aiemminkin. Katsahdin jalkojeni juureen ja ymmärsin että oli tullut minun vuoroni heittää löylyä. Kaikki tarkkailivat minua odottavasti, ja tunsin että tämä oli jonkinlainen koe.
Nostin sangon polveni päälle, ja kauhoin kiukaalle neljä tuimaa löylyä; saunatontulle, haltialle, metsänhengettärelle, ja karhukuninkaalle, kuten he kaikki olivat tervehtineet minua. Huoneen peittyessä höyryyn kaikki äännähtelivät hyväksyvästi ja alkoivat piiskata toisiaan vastoilla. Karhu suomi selkääni valtavia voimiaan varoen, ja minä puolestani huiskin tonttua vastalla jonka nainen oli minulle heittänyt.
Höyry samensi kaikkien ääriviivat, ja samoin alkoi mielenikin tuntua sumealta. Nahkaan ja turkkiin lyövien vastojen ääni kävi hypnoottisen rytmikkääksi läiskeeksi, ja vajosin uneen.

Heräsin yksin lämpimään hämärään. Kiuas paukkui hiljaa jäähtyessään ja lintujen laulu kantautui korviini. Olinko todella saunonut koko yön? Kaiken järjen mukaan minun pitäisi kärsiä nestehukasta ja palovammoista, mutta oloni oli mitä mahtavin ja ihoakin vain vähän aristi.
Katselin ympärilleni. Oliko se vain unta? Saunoinko tosiaan metsän väen kanssa?
Poimin vastan jalkojeni juuresta. Se tuoksui heikosti katajanmarjoille ja toi mieleeni vihreäihoisen naisen.
Kiinnittäisin vastan oven yläpuolelle muistuttamaan tästä illasta. Ja kenties vuoden päästä samaan aikaan sille tulisi taas käyttöä.
Yhä alasti astuin ulos viileään aamuun, ja hihkuin tervehdykseksi maailmalle. Järvellä souteleva naapuri katsoi minua kummissaan, ja lähti kiireesti melomaan toiseen suuntaan.