karmasi

Roskiksen takana
minä nojaan seinään,
ja minä odotan.

Katselen sivusilmällä,
ja huomaan liikettä.
Se olet sinä,
istut rappusilla,
aivan siinä lähellä.

Uskallan jopa katsoa tarkemmin,
ja väkisin hymy
suupielille kaartuu.
Olen kai minäkin typerä.
Tiedän sinusta paljon asioita,
vaikket tiedä minua,
tai edes mun nimeä.

Yritän imeä savuja hitaasti,
että voisin katsella kauemmin.
Samalla mietin,
miten se kaikki sairas myrkky
ja savu,
tekee sinusta niin älyttömän upean,
kauniin
ja sietämättömän.