~angelica~

Olin rikki jäätyäni yksin,
mutta samalla helpottunut
päästyäni eroon
entisestä elämästäni.
Enää ei tarvinnut miettiä
jokaista sanaa tai tekoa,
sain hengittää.

Tapasin sinut,
ihastuin ja rakastuin.
Olin onnellinen jälleen,
mutta vain hetken,
kunnes tein jotakin
typerää.

Suutelin toista miestä,
josta kyllä pidin,
mutta välillämme
ei olisi koskaan voinut
olla mitään sen suurempaa.
Olin tyhmä ja
olen pahoillani.

Tiedän, että vika on minun,
mutta kuinka kauan
voin taas jaksaa tätä?
Ymmärrän, miksi
et osaa luottaa,
mutta tarvitseeko
silti vahtia joka ikistä
liikettäni, puheluani,
tekstiviestiäni?
Olenko vain omaisuutta?

Jokapäiväinen riitely
repii minua rikki.
Milloinkohan voisin
jälleen olla ehjä?
Kanssani on vaikea elää,
ja vaikeinta se taitaa
olla itselleni.

Olen yrittänyt pyytää apua,
mutta ei kai kukaan
osaa auttaa.
Tai ehkei vain halua.