Aika kuluu
aika kuluu, juoksee nuoruutta karkuun
ei helli eikä paijaa
ei almuja anna
elämä vain polkee paikallaan
sipsutusta pienten tassujen
ei ikinä pienten jalkojen
ei sotkuja pienen ihmisen
koskee, sydäntä pistää
vaunuja, leikkikenttiä
prinsessoja, pikku prinssejä
katsella aina sivusta
ei omia rattaita
ja aika kuluu, juoksee karkuun minulta
ei täytä toiveita
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
niin surullinen ja ihanan kaihoinen runo
Lapsettomuus haava on. Vaikeasta aiheesta hyvä runo.