Mastermind

Viime yö oli rauhattomampi kuin pitkään aikaan.

Loppuyöstä näin kummallista unta, jos se unta todella oli! Kaikki oli niin todentuntuista, vaikka heräsinkin omasta sängystäni paljon normaalia väsyneenpänä!

Kaikki alkoi, kun minun yöni(teidän normaalien ihmisten aamu) alkoi taittua kohti aamua(päivää). Yht'äkkiä huomasin olevani talomme keskikerroksessa ja kuulin outoa kuiskintaa, joka kehotti minua tarttumaan Bal-Sagothin "The Chtonic Chronicles"-levyyn. Suuntasin kulkuni kohti levyjäni ja nostin levyn käteeni. Ääni käski minun tarttua levyn kansilehteen ja tein työtä käskettyä. Avasin CD-kotelon ja ujutin kansilehteä pois etukannesta. Kansilehti huokui outoa voimaa ja oli vihreämpi kuin normaalisti. Äänet päässäni kuiskivat minua lukemaan kansilehteä ja vaikka osaankin jo kyseisen lehdykkäisen melkein ulkoa aloin selaamaan sen sivuja haltioituneena. Minkäänlaista tekstiä en muista lukeneeni, mutta maailma ympärilläni kieppui omituisesti ja säteili sateenkaaren eri väreissä.

En tiedä kuinka kauan olin uppoutuneena kyseisen kansilehden saloihin, mutta havahduin outoon "voimaan", joka pyöri ympärilläni, ja jotenkin sain katseeni irti The Chtonic Chroniclessin saloista. Havahtumiseni syy varmistui joiksikin oudoiksi olioiksi, joita en osaa tarkemmin kuvailla, mikäli niillä edes oikeaa muotoa olikaan! Muistan kuitenkin hämärästi oudon lepakon siivillä lentävän säilyketölkin. MITÄ KIROTTUA TÄMÄ TAIKA OLIKAAN!?

Laskin pian kansilehden käsistäni, jonka jälkeen muistikuvani hämärtyivät taas totaalisesti enkä muista muutamista sitä seuraavista minuuteista mitään. Seuraavan kerran kun tietoisuuteni palasi ruumiiseeni seisoin hengästyneenä huohottaen eteisessämme The Chtonic Chronicles kädessäni. Olin sulkenut kansilehden, painoin sitä kiinni ja taistelin sen kuiskailuja vastaan. Äänettömästi huutavia ja kiljuvia kasvoja ilmestyi kansilehden pintaan, kun sen ehdotukset voimistuivat. Etsin hädissäni jotain rasiaa tai muuta, jonne voisin lehden piilottaa ihmisiltä turvaan ja lopulta löysin erittäin vanhan puulippaan(en tiedä mistä!), jonne kätkin tuon kirottuja saloja sylkevän opuksen. Puulippaasta huolimatta kuulin kuiskaukset ja huomasin ensimmäisten perheen jäsenieni heräävän ja äitini kysyi mitä teen vielä hereillä ja mitä laatikossa olisi. En vastannut muistaakseni mitään, vaan painuin taas tiedottomuuteen. Seuraavaksi huomasin makaavani sängyssäni ja kännykkäni herätyskello soi.

Mitä tästä opimme? ÄLÄ KOSKAAN KUTSU MITÄÄN, MITÄ ET OSAA KARKOITTAA TAKAISIN!