Senturia

Päivä nousi jälleen
Savuverhon ylle
Säteet veden pinnalla loistaen
Yön se lannistaa
Uuden päivän aloittaa

Tämäkin päivä täynnä elämää
Se ikäänkuin menneet unohtaa
Lämmöllä kaiken herättää
Ja illan tullen toteaa
Voiko nätimmin ihminen nukahtaa

Yö peittää hiljalleen taivaan
Pimeys kantaa valon pois
Ehkä tästäkin yöstä jotain tunnen
Sen kuinka uni vie taakse ikuisuuden