Muistojen läpäisemänä
Muistot virtaavat minua pitkin
raskaina ja myrkyllisinä,
kuin elohopea.
On helppoa hukuttautua niihin
vaikka sen jälkeen aina ahdistaakin.
Ja kun jokin niistä
epämiellyttävimmistä
vaeltaa mieleni läpi
puhallan keuhkoni tyhjiksi
ja lukitsen sen aaveen
takaisin laatikkoonsa.
Sen lippaan sisältöä kiellän itseäni ajattelemasta.
Mutta uniansa ei voi ihminen valita.
Ja jotkut niistäkin päätyvät samaan lippaaseen.
Selite:
6.3.2011
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jännä. Pidin lopetuksesta ja sen viittauksesta aiempaan: sekä muistot että unet samaan lippaaseen. Mitä yhteistä niillä on? Kumpiinkaan ei voi vaikuttaa, ei enää. Muistot tulevat uniin, unista tulee muistoja.
Hienoa kerrontaa, etenkin ensimmäisessä säkeistössä vahvoja metaforia.