Saatanatar

olisi aika kääntää elämässä uusi lehti
mutta juurihan minä sen olin kääntänyt

luottamus ja usko viereltäni lähti
onni oli sydäntäni hämännyt

rakkaus oli myrkyttänyt silmäni
en nähnyt loppua kuinka se päivä päivältä läheni

eteenpäin mä kävellä saan
takana varjo entisestä vaan

vanha virta ei tahdo ehtyä
ei vahvinpaankaan patoon pysähtyä
en tiedä voinko enempään pystyä

manalan mustana jokena matkaansa jatkaa
sieluni kohta sisältäen vain pelkkää roskaa

mitä löytyy takaa sinisten silmien
sisältä sirpaleitten pienien

hän ylpeä voi olla itsestään
joka minut sai vajoamaan tähän pohjattomaan pimeään