Niin täynnä pimeää, niin täynnä häpeää.
Koristeltu kirkkain helminauhoin, vielä
enemmän kipeitten haavojen.
Silmät avaavat ovet todellisuuteen,
värittömään ja harmaaseen.
Tunnen lasienkelin sisälläni rikkoutuvan,
se on enää paria säröä vailla.
Vanhat säröt ovat umpeutuneet,
mutta heikosti muurautuneet.
Toivon jonkun vielä minut
nostavan pysyvästi jaloilleni,
jonkun, joka osaisi lukea sydämeni käyttöohjeen.
Sen, joka juottaa rakkautta yltäkylläisesti haavoilleni, käännyttäen mielipahat
kokemukset yhdeksi paratiisiksi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
