jpajamaen

Raskasta säveltä soittaa pajuhuilu
kuilun reunalla tunteiden syövereissä, ne syö meitä
raakalainen, saatananlainen
huominen, mariana
ja häntä palvoen, teot vierivät yli rajojen
iltahämärältä armahdusta anoen
räystäspääskyn menneisyyteen kadoten

ja vanajanvedellä
huopaa karvahattu soutuveneellä
Maalaa taivasta kottaraiset, kiurut ja peipot
laulaa tuskaista lausetta selviytymiskeinot
Hakunilan highway ja pärisee dieselit heikot

Pölyttyvät Sarasvatin pergamentit helvetin holvissa
sytyttää holkkimallun elokuvatähti pronssisessa hollywoodissa
ja missä hämälän järven laulantaa
siellä tarinaniskijä pilkkii paikoillaan
marisee sairas vaimo
narisevassa keinutuolissa kuolema kannoillaan

Eihän Juoppo- Jussin kuistilla turhia muistella
kun huolia tuolla
lähimuistin on parasta kuolla
ei täällä mistään syistä kippistellä
taivas maalataan sinisellä
sille täytyy täyttää lasi
ja minulle rauha suoda

ei ole kupliva tämä viini
silinterihattuja keinuu puskien tuolla puolen
eivät aisti maitani
maailmani on kiinni

suljen silmäni, ristin kädet
nyt selvemmin näen
sen jyrkän mäen
taistellen posket punaisena
kun pakkanen niveliin pureva
peittyvät askeleet lumessa
vastatuuli henkisenä tukena
ja minä vielä perillä joskus
päivieni lopuks