Vaimolleni
Kahden vuosikymmenen jälkeen muistan yhä,
miten silmät säihkyen sanoit "tahdon"
Silloin oli toukokuu ja kesä aluillaan
-kuten liittommekin.
Vuodet vierivät ja saimme kaksi lasta
Työ ja lapset veivät yhteistä aikaamme
-riitelimmekin usein-
mutta kestimme vaikeudet.
Pian koittaa aika, jolloin olemme jälleen siinä
missä aloitimme
-kahdestaan yhteisellä raiteella-
mutta nyt lähempänä pääteasemaa.
Sanoisitko uudelleen tahdon
-minä en epäröisi hetkeäkään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan ihana runo! 💖
Katsos kuinka somaa kirjoitat vieläpä synttäri päivänä,siellävaimo aivan lääpällään. Onnitteluni sankarille.
Ihana runo ja varsinkin itelle ajankohtainen,ku viikon päästä sanon "tahdon"
Tässä on jotain, joka kosketti.
Todella kaunis runo vaimollesi:) Onnea teille!
Tää on niin kaunis, että tulostan tään ja laitan jääkaapin oveen :) Oisinpa ite joskus samassa tilanteessa!
Todella kaunis runo ja kertoo paljon. Ympyrän kulkemistahan tämä elämä on. Kumarrus teille sinne :)
Todella kaunis rakkaudentunnustus vaimolle. Pitkään liittoon mahtuu monenlaisia vaiheita, joskus vaikeudetkin vain lujittavat liittoa.
ihanan liikuttava runo.
Oi, ihana! Herkkä ja kaunis.
Kaunis ja todellinen rakkaudentunnustus. Sydän pakahtuu siitä onnesta, että rakastat vaimoasi niin kovin paljon.
Hienosti sanailtu. Koskettavan kaunis.
todella kaunis
ja konkreettinen
tämä runosi
Tämän kauniimmin ei voi vaimolleen kirjoittaa.
Todella upea runo tälläisinä aikoina kun kaikki vaan eroavat.
Tässä on oikea juju
rakkaudenkulusta
ihana :)
aivan upea runo, meni oikein väreet, kun tätä luin
Ihana runo. Hieno teksti niin muodoltaan kuin sisällöltään. Kaikki runosi nyt luettuani tämä on suosikkini. Lopetuksesta syntyy jännä vaikutelma. Onko se "tahdon" iankaikkisuudelle (kiitollisena astutaan sen viimeisen rajan yli, josta jokainen kulkee yksin) vai toiselle ihmiselle (jos nyt olisi se hetki joka kaksikymmentä vuotta sitten oli, kannattaisiko sanoa tahdon, kyllä kannattaisi - ja niin tahdon sitoutua häneen tulevinakin päivinä) vai kumpaakin? Ehkä tarkoitat ensisisijassa jälkimmäistä eli sitoutumista ihmiseen, ja runo on äärettömän kaunis niinkin. Minulle runosi kauneus on sydämen rauhaa Luojan edessä, uskallus astua viimeisen rajan yli kun hetki tulee ja Herra ajallaan ja vuorollaan kutsuu rakkaansa kotiin. Pidän runostasi kovasti. Hyvä.