Pettävällä jäällä
Ohutta jäätä.
Tiesin sen, kun lähdin rinnallasi kulkemaan.
Varoin joka askeleella.
Odottaen.
Sinä jatkoit eteenpäin.
Varmasti ja vahvasti, minua kiirehtien.
Jää kantaa kyllä.
Luotin.
Tunsin sen, jään ritinän.
Vajosin ja sadat veitset lävistivät minut.
Haukoin henkeä.
Odotin.
Ohutta jäätä.
Tiesin sen, kun lähdin rinnallasi kulkemaan.
Ettet sinä pelastaisi minua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan kiehtova runo.
Vaikuttavat kielikuvat runossasi, koskaan ei tiedä kun astuu jäälle tai uuteen rakkauteen, vahvistuuko vai pettääkö:
hieno runo, rakkauskin on tavallaan riski, ei tiedä onnistuuko yhteinen tie..
Sellasita se monesti rakkaudessa on.....vaikka rakkauden pitäisi olla ihanin asia maailmassa. Pettymystä täynnä on runosi. Hyvää syntymäpäivää SINULLE!
Koskettavan kiehtova runo.
Vaikuttavat kielikuvat runossasi, koskaan ei tiedä kun astuu jäälle tai uuteen rakkauteen, vahvistuuko vai pettääkö:
hieno runo, rakkauskin on tavallaan riski, ei tiedä onnistuuko yhteinen tie..
Sellasita se monesti rakkaudessa on.....vaikka rakkauden pitäisi olla ihanin asia maailmassa. Pettymystä täynnä on runosi. Hyvää syntymäpäivää SINULLE!