Yö kävelystä

Runoilija Jukka-Pekka Huttunen

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva
mies
Julkaistu:
351
Liittynyt: 14.8.2008
Viimeksi paikalla: 28.3.2026 10:08

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

HUOM : Jokaista tekstiäni suoja tekijänoikeuslaki. Ethän siis käytä tai kopioi runouttani ilman lupaani ja ilman nimeäni. Kaikki oikeudet pidätetään.
 




 
 
Yö kävelystä
luopumista harkitsee
ei pelosta
vaan
kun alkanut
tulla
vastaan noita
outoja ilmiöitä
niin kuin
viime yönä se
korvia vihlova
ilkeän korkea
kirskuva ääni
kuin tähdet
olisi
raapineet taivaan
kattoa

©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runosi avaa kiehtovan kuvan vihlovan äänen kulkusuunnasta ja runoilijan katseen suuntaamisesta.

Aika outo ilmiö tosiaan... hyvä runo
 
Mielenkiintoista, herättää uteliaisuutta, mitä se oli? Hyvä runo.
Tykkään lenkkeillä pimeässä. Siinä on oma tunnelmansa...joskus kai sitten liikaakin?
Tää osu ja uppos tähän lukijaan - hieno !!!
Mikä ääni lie ollut, pimeääkin pelkään! Hyvin tuot runossasi epäilysi esiin.
Kiehtova runo!
Jännä tunnelma, pimeyden voittamisesta, ja muusta.
Pimeyshän suojaa, tähdet valaisee, mutta tuo ääni...
niin, liekö universumilla asiaa yön kulkijalle....
Entis aikaa hämärissä peikkoja ja menninkäisiä pelättiin, kun kuuset oksiaan tuulessa heiluttelivat.
Mieleenpainuva, ajatuksia herättävä runo.
Tämä laittoi miettimään ja mielikuvituksen laukkaamaan, hyvin kuvattu ääniä yössä vain yhdessä hetkessä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut