Meren rannalla

Tunnistaa Sinun runoksesi
toivo ja melankomia sopusoinnussa 

Runo koskettaa

apatiaa ja valon pilkahduksia, taattua sinua

Onpa ihmeellistä, että mies ei jäänyt ajattelemaan naista <3

Tunteikas, elämän viisas runosi, jättää mietteisiin upea tarina, ja tarinan haikea tunnelma..

niin
voisi muisto romanttisempikin olla

Runotarinasi lopun lintuasia oli runon kohokohta... se leikkasi runoon mielenkiintoisen näkökulman.

Herkkä, hyvä runo.

Koskettaa jälleen. Kiitos. 

Enkelihän hän oli, neuvoi miestä elämään
omannäköistä elämää.
Turhalta tuntuu toisinaan,
askeleet painaa, ja harmaus velloo,
ihmisen elon määrää ei tiedä,
ja hyvä on siten ollakin.

Tässä oli jotain arvaamatonta, etäistä ja kauniin minimalistista. Mittakaavaa ja pintaa ajatukselle, sitä mitä ajattelet, sitä mitä ei saiai sanoiksi kietoa ja tuntea. Tykkäsin taas. Merestä ei aina nouse Ihminen vaan joskus myös omatunto, kasvot unelle jota haluaisi puhutella ja kuulostella etsiessään vastauksia.

Onhan vain hieno. Tuntuu.  Kyllä asioilla on merkityksiä. Joskus me vain kadotamme ne. 

Kirjoitat hyvin. 

Varpuset kertovat merkityksensä myöhemmin.
Joskus se mitä ei sanota
On tärkeämpää kuin se
Mitä kerrotaan.

Tunnelmallista.

Nyt tuli niin hieno että pittää ihan kehua!