Ikiajoiksi

Runoilija Jukka-Pekka Huttunen

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva
mies
Julkaistu:
323
Liittynyt: 14.8.2008
Viimeksi paikalla: 27.2.2024 8:11

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
14.12.1955

HUOM : Jokaista tekstiäni suoja tekijänoikeuslaki. Ethän siis käytä tai kopioi runouttani ilman lupaani ja ilman nimeäni. Kaikki oikeudet pidätetään.
 




 
 
Tuo synkkä
ikävän olon
varjo
pimentää päivää
kasvot
alastomana tunteista
kuiskaa yöhön
anna anteeksi
sillä tiesin
mitä tein
ei tiedä
miten olla
itsensä kanssa
siihen
asti kun
viimeisetkin muutolinnut
palaa
mutta jos
voisi
vielä rakastaa
vaikka nyt
ei ole
tällä hetkellä
itsemyötätuntoa
niin sitä
voisi saada
rakkaalta
sen muistaa
vielä vuosia
miltä tuntui
kun halasit
sanoen hyvästi
sinua vasten
painautui
kuin olisi
halunnut
kadota sinuun
ikiajoiksi

©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Todella koskettavaa rakkauden kaipuuta,
menee syvälle.
Tämä se on ihmisen matka.
Ihmisen ainaista kaipuuta rakkauteen, hienosti ja koskettavasti.
herkkää upeaa runoutta
se ahdistus jatkaa matkaa, nyt rakkauden suojissa, hyvä vaikuttava runo
Hyvää tekstiä, vaikka onkin kirjoitettu tuolla tavalla. 
Kaipaava, herkkä runo, hyvä.
Kaihoisaa muistelua...
jospa hän palaa muuttolintujen
kanssa ja tunnet taas ;)
Kaunis lopetus runossasi, se sulkee kokonaisuudeksi.
Minulle tuli tunne että tämä runo pitäisi lukea ääneen, ei hitaasti maistellen vaan aika nopeasti. En tiedä, jotenkin se sopisi tähän runoon, lopussa ehkä vähän hidastaen.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut