Kun kuunvalo 2

Runoilija Jukka-Pekka Huttunen

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva
mies
Julkaistu:
352
Liittynyt: 14.8.2008
Viimeksi paikalla: 15.5.2026 7:56

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

HUOM : Jokaista tekstiäni suoja tekijänoikeuslaki. Ethän siis käytä tai kopioi runouttani ilman lupaani ja ilman nimeäni. Kaikki oikeudet pidätetään.
 




 
 
Katsoo vielä
kerran
sitä kuvaa
kun kuunvalo
puki
sinua niin
kauniisti
ja sitten
tiputtaa
sen kuvan
roskakoriin
silloin kun
olit hänen
sylissä
ei tuntenut
surua
ei pelännyt
mitään
nyt kun
olet
mennyt pois
tuo
hyvän olon
muisto
alkaa ahdistaa
niin että
haluaisi
syvä pestä
pään
ettei tuo
muisto enää
vaivaisi
koska et
sinä oikeasti
halunut
onnistua hänen
kanssa
kun heräsi
oli hyvä
olo
ja vielä
puuron syötyään ja
kahvit juotuaan
mutta kun
aamun alkoi
kulkemaan
päivää kohti
elämän mahdottomuus löi
kovaa
oli mahdoton
torjua sitä
lyöntiä
siitä tuli
hyvin huono
olo
ja nyt
hän tietää
hävinneensä ja
jos mieli
sulkeutuu ja
on kuin
lukittu
ikkunaton huone
jonka ovea
ei saa
auki
ja kun
ajatukset ei
pääse tuulettumaan
ne voi
muuttua
hyvin pahoiksi
itselle

©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ikinä ei voi tietää, halusiko toinen onnistua vaiko ei, jollei ajatuksia osaa lukea... haikea runo.
Tällaista tekstiä on helppo ja nopea lukea.
Voih.
Niin, Kaunis muisto voi kääntyä ahdistavaksi.
Se on mahdollista.

Metsässä kävely auttaa puhdistamaan päätä,
ajatukset ja tunteet eivät pääse muuttumaan pahoiksi,
kun kävelee luonnossa,
ja on tarkka ajatuksistaan, laittaa kuin luukut kiinni
joihin asioihin.

Koskettavaa runoilua tämä.
Vahvaa tunnetilaa herkin ja vahvoin vedoin, hyvä runo.
energiatason vaihtelua
tunteiden ajatuksia
kokemuksen varjoa
syvistä syvintä mielenliikettä
toivoa ja valoa - silti ei juuri mahdollisuutta
matalassa matkaa
kuunvalokajossa kulkee
sydämen taas itselleen sulkee
- suruisen vaikuttavaa runopohdintaa
 
Niin todellinen runo, kuvassa muisto, rakkaasta, vielä herätessä. Kaipuukin, pikkuhiljaa aamun valjetessa sitten todellisuuteen herääminen. Tuska minkä mennyt rakkaus nostaa, runossa hyvin voimakkaasti pintaan. Voimakkaita tunteita mielessä jonka hyvin kuvaat tuohon huoneeseen. Kyllä tuossa on hyvä vähän saada
ilmaa kiertämään, ajatuksia pois siltä tuskaa tuottavalta kehältä, mitä aivot työntävät lisää ja lisää. Pelkästään raitis ilma voi saada ihmeitä aikaan. Runo on hyvin surumilinen suomalaisen melankolinen rakkauden päättymis kaipaamis runo, kosketti minua.
Oli syy loppuun mikä tahansa niin se sattuu ja kovaa, hyvä runo
Surullinen, mutta loistava kerronta, pidin paljon.
surullista 

pidin paljon
Koskettavaa ja upeaa samanaikaisesti.
Ei elo aina ihan hyvälle tunnu.
Jatkoa edelliselle, joka tässä muuttaa muotoaan haikean surumieliseksi.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot