Itsepetokseni

yhtäkkiä seisot edessäni alasti
ja havahdun
tämä on kai sitä humalaisten empatiaa
surullista runoutta
Tallinnan laivalla

nyt olet jo vierelläni, lähelläni
ja kuuntelen
miehuutesi sekoittuu itkuusi
ja luulin kuulleeni itseni
sinun äänessäsi:

"älä tee tätä vain siksi
että olet huomionkipeä
sillä haluan olla sinulle
niin paljon enemmän"

etkö näe vieläkään
ei ole typerää pyytää
sillä aina on joku
joka antaa

sillä eihän me olla yksiavioisia
emme sisimmissämme kuitenkaan
ja silti tunnen syyllisyyttä
vaikken ole edes pettänyt ketään

pian olen jo irti sinusta
kotimatkalla en enää muista sinua
sillä en huomaa enää itseänikään