tule
niin mennään
hypätään valkeaan hankeen
kohmeisin käsin kosketan
poskeasi kylmää
unohdetaan
miten elää
väsyneenä tarpoa loskassa
annetaan kylmän viedä
tunto
sormista, varpaista
katkerista kostoista
tähdenlennoista turhista
olimme niin nuoria
pikkuvanhoja pikkusieluja
pukeuduttiin pitsiin
tekopyhiin lauseisiin
unohdetaan
hetkeksi vain
väsynyt silmänräpäyskin
annetaan valojen himmentyä
öiden valoista
juustokuusta
toiveista turhista
ajan mittaan
sormet turtuu
ihon hyväilyyn
kuin oksat talvella painuvat
katkean lumen painon alla
ehkä vielä joskus
pääsen irti otteesta
villtävä terä
on minun
tule
niin mennään
hypätään hankeen
punaiseen
Selite:
vähän synkkää :/
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämä runo puhkuu mielestäni vapautta, aivan mahtava