Kasvukipuja
hän ei tainnut silloin vielä tietää
että taisteluista suurimman
käy jokainen itsensä kanssa,
että hän näki muissa
vain heijastuksia itsestään
ja siitä mitä hän halusi olla
ettei hänen enää tarvitsisi
vakuuttaa itseään siitä
että hänkin on ainutlaatuinen
että hänkin on kaunis ja hyvä ihminen
hänkin saa muut nauramaan
ja itkemään ilosta
ei voinut silloin vielä tietää,
nuori ja naiivi mieli,
ettei kuka tahansa
ansainnut hänen runojaan
ja että ne heijastuksetkin
olivat vain väreilevää järven pintaa,
kaunista mutta äkkisyvää
mutta kiittämättömäksi ja ylpeäksi leimattu
ujo ja epävarma sielu
saattaa kasvaa suuremmaksi ja vahvemmaksi
ja oppia näkemään harmaansävyjä
mustan ja valkoisen välistä,
jos se oppii näkemään kipunsa läpi
Selite:
ehkä rakkain kaikista kirjottamistani runoista, täynnä oivalluksia itsestäni, enkä ole lainkaan varma aukeaako ne muille :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin kuvattu kasvukipuja osaavasti,pidän.
aivan mahtavaa runoutta merkitsin sinut suosikkirunolijoiden seuraan. käyhän arvostelemassa minunkin runoja jos huvittaa