Yöllistä onnea

Tajunnan rajamailla
kun elimistö alkaa pikkuhiljaa lamaantua
sydän lyödä harvakseltaan
ja ajatus katoaa hetkittäin kohoileviin mustiin aaltoihin

Jälleen kerran
suljettujen luomien takana
näen sinut rakkaani
välähdyksenä avaruuden syvyydessä

Kun lopulta tulee se hetki
kun saan vaipua kanssasi sieluni syvyyksiin
pohjattomaan kuiluun, rakkauden valtakuntaan
sinä käperryt tyytyväisenä sydämeni onkaloon

Yön ajan olet tiukasti lähelläni
lämpimänä myttynä sisälläni
ja kun aamulla avaan silmäni
olet jälleen poissa