Katson taakseni viimeisen kerran.

Katson taakseni ja huokaisen hiljaa/

mietin mitä minulla joskus oli/

niitä aikoja kun kaikki oli hyvin/

mutta käännän pääni takaisin eteenpäin/

ja jos joku näkee silmäni voi hän nähdä siellä vain/

tyhjyyttä ja rikkinäisen sielun/

pelkkiä lupauksia joita minulle luvattiin liian usein/

ne petetyt lupaukset rikottivat sieluni ja sydämmeni/

vieläkin tunnen kuinka sydämmestä tippuu sirpaleet/

niitä sirpaleita joita siellä on jäljellä vielä/

en pysty nykyään ees rakastumaan/

ja jos rakastun nii luottamaan en voi/

juuri niiden petettyjen lupausten takia/

voin minäkin myöntää että en aina kohdellut/

rakastamaani ihmistä hyvin/

se johtui entisistä suhteista ne liikaa/

takanani varjostaa/

siksi mietinkin usein kun joutsenen nään/

olisiko itsekkin aika luovuttaa/

ja tiputtaa viimeinen kyynel niin kylmä/

sitten itsekkin voin lentää vapaana/

pois täältä julmasta maailmasta/

ajatelkaa kuinka paljon parempipaikka/

tämä maailma olisi jos vaikka ihmiset olisivat/

kuin joutsenet se sama kumppani pysyisi/

siinä niin kauan kun arkkuun olisi aika laskea/

ja jos kumppani kuolee aikasemmin/

kun toinen niin ihminen eläisi yksin ja surisi/

eikä koskaan etsisi uutta/

vaan kunnioittaa toista ja sen rakkautta/

mutta tämä ei ole mahdollista elämän kirjoissa/

ei vaikka kuinka toivoisi/

kyllä niitäkin naisia varmaan on/

mut sen saa vain harvat onnekkaat/

8 suhdetta itselläni 2 päättyny oman virheen takia/

joka päivä tuntuu pahelmmalta/

aina odotan yötä kunnes nukkumaan pääsen/

ja hiljaa yksinäisyydessä/

toivon etten herää päivään uuteen/

mut siihen asti odotan vain pimeydessä/

tällä hetkellä tätä kirjoittaessa oloni/

tuntuu yksinäiseltä sudelta/

joka etsii laumaansa sieltä pimeästä metästä/

mutta tuskin sitä löytää/

runoni on aika tuoda päätökseen/

kiitos teille jotka jaksoitte lukea tämän/

vielä ehkä kirjoitan toisen runon/

jos en sitä ennen ole löytänyt tietäni/