Sinä kesäiltana
lehtivihreän tavoitettua yksinäisimmänkin puun
veden myötäillessä äänettömästi rannan viivoja
viimeisten säteiden kullatessa syrjäisimmän männyn
mieleni pakahtui
suli utuiseksi ajatusten virraksi
sekoitti entisestäänkin sekavaa päätäni
kuin tuntien sinut lähelläni
Sinä kesäiltana
sinä todellakin olit siinä, rinnallani
jakamassa kaiken sen kanssani
vihdoinkin.
Ikuisuuden mielikuvalla leikittelin mielessäni
juuri siksi uskomatta
sen ikinä toteutuvan tässä elämässä
Sillä enhän ikinä uskaltanut edes kuvitella
sinun niin samoin
voivan koko elämästä ajatella
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä on jotain tosi hienoa, runollista, syvää.
Ja aivan upeaa kuvailua: "lehtivihreän tavoitettua yksinäisimmänkin puun...",
"ikuisuuden mielikuvalla leikittelin..."