Linnunsulka

Runoilija Mystis

ei - en pääse ajatuksesta
että tuhlaan aikaani

olen

ajelehdin
kuin linnunsulka

lammen mustaa pintaa

- - -

ja kuitenkin
onko mitään niin kaunista

muuta

kuin pilvien kuvat
jotka heijastuvat veden kalvolle

muuta

kuin auringon luoma varjo
vasten pohjan syvyyttä

- - -

minun varjoni

sulkaa suurempi

- - -

minun kuvani
varjoni

olemassaoloni silmiesi pohjalla

- - -

ei - en pääse ajatuksesta
että tuhlaan aikaani

unelmieni viimein painuessa pohjaan

ja viimeinen muistikuva

- - -

kuinka kukaan osaa olla niin kaunis
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Huikea. Tykkään. 
Kaunis, herkkä teos <3
Liekö jalompaa ajanhukkaa kuin tuhlata ajatuksia kauneuteen. Hienojen vertauskuvien kautta käsittelet herkkyyttä, muistoja, kauneutta, rakkautta. 
Ompas siin vähän mystisyyttä,
kirjotus tuo välkehtivän veden mieleen,
unen omainen tajunta,

heijasteet hetken tuovat unelmat,
mielenkiitoinen tuo aristeleva haaveen juupa eipäs kanppailu.

Loihdit mustasta kaunista se taidokasta.
 
Upeasti kirjoitettu, tunnelman voi hyvin aistia lukiessaan <3
hitsin hieno!
Taidokasta, tyylikästä ja lumoavaa runoutta... viimeinen lause välähtää kuin veitsi kuun valossa!
Herkkä, hieno runo.
Tämä osuu... Jättää mietteen leijailemaan sulkana lammen mustaa pintaa.. Upeus :)
Todella hieno teos. Upeita vertauskuvia. Tämä piti lukea moneen kertaan.
Runo kuin huokaus :>
Tämän upean runon taisit kirjoittaa joutsenen sulalla.
Upea :)

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot