Koiranomistajan katseesta...

Koira on usein yhtä tärkeä uskollinen ystävä, kuin ihminen. 

Lämmin, hyvä runo.

Olipas katse koiranomistajalla.. ;-)

Niin minäkin. Naururypyt koirankanssa lenkkeilevän miehen silmissä saa sulamaan. Tämä sai pohtimaan pari päivää sitten lenkkeillessäni, että eikö olisi mahtavaa jos uskaltautuisi sanomaan kaikille vastaantulijoille ystävällisen sanan tai kaksi? Muuttuisikohan maailma siitä paremmaksi? :) Vaikka sitten niistä naururypyistä. 

Hauska on runosi. Pidin tämän pohtivasta otteesta.

Huvittaa toi tyylisi et jkoku vie miestä lenkille :D Katseita on mionia.. sänkykammari simmujenkin lisäksi... :) T.tiikerin katse

JKännästi runossa pohditaan, kuinka paljon antaisi tuon koiramaisen katseen vaikuttaa. Niinhän sitä sanotaan, että omistajasta tulee aikaa myöten koiransa näköinen.
Hyvä tämä runosi. 

Meillä on lemmikkeinä söpöjä villakoiria.

Siunauksellista uutta vuotta.

Siitäkö sen näkee;) No ainakin koira tunnistaa koiraihmisen, siitä minulla on kokemustakin. Ja ilo on katsella koiraa joka on päässyt ulos lenkille. Voi sitä kiinnostuksen määrää mikä löytyy vähän joka asialle.

Niin... mutta olen aina miettinyt, miten tulevat keskenään toimeen koiraihmiset ja kissanaiset!

Tämä herätti muistoja. Lapukka on haudattuna ollut jo jonkin aikaa, vaan vielä kaikaa haukut muistoissa. Ja kuorsauksen tuhina... ah. Lämmin kiitos :)

Kyllähän koira kertoo jotain isännästään, etenkin koiran tunnetilat. Mainio, tarkkaileva runonen. :)